Napa on arpi, joka löytyy jokaiselta ihmiseltä. Arpi, jota saatetaan ihailla ja koristella tai hävetä ja piilottaa. Sen latinankielinen nimi on umbilicus ja englanniksi sitä kutsutaan belly buttoniksi, masun napiksi. Napa-sanaa käytetään paitsi kehon osasta myös keskiöstä. Pyörän napa, maailman napa ja pohjois-napa, joten se on keskellä ja siksi tärkeä. Kaikki pyörii sen ympärillä, oman tai maailmankaikkeuden. Ihmisen napa on yksilöllinen kuin sormenjälki.
Ihmisen napa on erikoisuus
Ihminen saa elämänsä ensi kuukausina ravintonsa istukasta napanuoran kautta. Elämänlanka on kiinni sikiön vatsassa, keskellä ihmistä. Vauva myös kasvaa navan takana äitinsä kohdussa. Kun lapsi syntyy, nuora äitiin katkaistaan ja tuosta saksien napsaisusta jää ihmiseen ikuinen jälki. Jotkut meistä pitävät navastaan ja jotkut eivät niinkään. Niitä myös luokitellaan. On ulospäin ja sisäänpäin kääntyneitä sekä napoja, jotka ovat vain pieni uurre ihossa. Istukallisilla eläimilläkin on napa, mutta sen arpi jää usein olemattomaksi ja katoaa karvoituksen alle.
Navan näkyminen on muotiasia. Joskus muoti kehottaa käyttämään napapaitaa ja laittamaan napakorun ja korostamaan napaa tatuoinneilla, joskus taas verhoamaan säädyllisesti. Se edustaa henkilön keskiötä, minuutta ja sen näyttäminen tai näyttämättä jättäminen ei ole yhdentekevää. Sen piirtäminen yksinkertaistetulle ihmishahmolle kertoo meille heti, että hahmo on alasti, haavoittuvainen ja kokonaan nähtävillä. Navan näyttäminen on itsensä alttiiksi saattamista. Helena Junttila kuvaa taiteessaan usein ihmisen napaa kertoessaan yhteydestä ympäristöön.
Navasta meidät tunnetaan
Napa jakaa ihmisen kahtia. Navan alapuoliset jutut on verhottava keskustelussa ja yläpuoli kehosta on varattu älylle sekä taidolle. Ihmiselle se on tärkeä ja joskus sitä juhlistetaan juomalla navasta shampanjaa. Kaksosten erottaminen saattaa joskus olla lähes mahdotonta, mutta navasta heidät voi tunnistaa. Kummallekin muodostuu omanlaisensa arpi. Tunnetko sinä oman napasi?