Napa Galleria » Blogi » Graffitit Suomessa – urbaani kulttuuri vai rikos?

Graffitit Suomessa – urbaani kulttuuri vai rikos?

Graffitit Suomessa

Katutaide tai sen yksi muoto eli graffitit Suomessa ovat saaneet alkunsa kaiketi Oulussa vuonna 1979. Siitä on suhteellisen pitkä matka tähän päivään ja yhtä kivinen on ollut tämän taidemuodon tie. Varsin usein se mielletään rikokseksi eikä siinä nähdä mitään urbaania kulttuuria. Oli rikos tai ei, mutta niitä on maalattu myös laillisesti ja ihan pyynnöstä. Esimerkiksi Belgian Brugge on antanut niille luvan joillekin paikoille ja se on ulkotaidetta.

Myös graffitit Suomessa jäävät usein tuntemattomien taiteilijoiden tekemiksi tai ainakin pelkkien taiteilijanimien varjoon. Helsinki on ottanut vakaasti sen kannan, että kaupungin julkisivu on siisti ja maalatuilla seinillä on nollatoleranssi. Rikosnimikkeeksi tälle taiteelle annetaan joko vahingonteko tai törkeä vahingonteko. Kannustavaa, eikö?

Miten tähän pitäisi suhtautua?

En tiedä, mitä Napa Galleria Rovaniemellä asiasta ajattelee, mutta jos harmaita ja mitäänsanomattoman näköisiä seiniä maalataan kauniilla kuvilla ja ajatuksella, niin se on taidetta ja kuten alussa mainitussa Bruggessa, tekee kaupungista aivan eri näköisen ja toisaalta myös viihtyisämmän. Hyvin suunniteltuna se on upeaa taidetta.

Vantaalla puolestaan on esimerkiksi Myyrmäen rautatieasemalla paljastettu vuonna 2015 katutaidetyö. Näin graffitit Suomessa saavat hyvin ristiriitaisia vastaanottoja. Monet näistä katutaiteilijoista ovat äärimmäisen lahjakkaita ja heidän upeaa maalaustaitoaan ja -intoaan olisi hyvä käyttää hyödyksi eikä pelkästään kutsua sitä rikokseksi. Se auttaisi myös näiden nuorten asemaa yhteiskunnassa.

Millaisesta taiteesta on kysymys?

Ne, jotka eivät katutaidetta arvosta, kutsuvat sitä töhrimiseksi ja vaativat alinomaa, että jäljet on puhdistettava. Se on melkoisen kallista puuhaa. Millaisia tyylisuuntia on tässä taiteenlajissa?

  • Throw-up. Pulleat kirjaimet ääriviivoilla, nopeasti maalattuina
  • Piissi. Graffitimaalaus, joka on suurikokoinen, huoliteltu, taidokas ja väritetty
  • Simple style. Perusmuotoinen, yleensä pitkä teksti
  • Blockbuster style. Kehittyneempi tyyli, suorakulmien muotoinen alue ja luettavia kirjaimia
  • Wildstyle. Monimutkainen tyyli, mutta kirjaimet silti luettavissa. Koristeellinen

Hyväksyttävää vai ei – hyvä kysymys!

Katutaide ei aina kohtaa ja kolahda viranomaisten ja taiteilijoiden välillä. Toki tietysti on eroa sillä, että maalataanko taideteos luvallisesti pitkään sementtiseinään suunnitelman mukaisesti vai suhautetaanko jotakin tekstiä ikään kuin vaivihkaa esimerkiksi junanvaunun kylkeen. Tosin Helsingissäkin on noin 10 avointa maalauspaikkaa sekä työpajoja, joten hallitustikin tätä taidemuotoa voi harrastaa.

Katutaide on kuitenkin tullut jäädäkseen. Esimerkiksi Kiasmassa on koko 2000 -luvun ajan ollut Urbaanin taiteen festivaali. Ja se sisältää myös aina graffitia. Värikäs, upea maalaus ulkona esimerkiksi jossain tunnelissa kertoo tästä päivästä ja antaa nykytaiteelle omaa tyyliä. Näille nuorille taiteilijoille olisi hyvä antaa mahdollisuuksia tehdä taidetta ihan luvan kanssa, koska se johtaisi täydellisesti uuden tyylisuunnan syntyyn ja taiteilijoiden löytymiseen.